Suu selittää
sekavia lauseita puhuu pää
Suu selittää
ei tarinoihin päätä, häntää jää
sekavia lauseita puhuu pää
Suu selittää
ei tarinoihin päätä, häntää jää
A. Sirkesalo
Tämän päivän lentopalloturnauksessa joukkuekaveri sai pallosta silmäänsä. Taisi tuntua muuallakin päässä, koska seuraavalla tauolla kysyi ainakin kolmeen kertaan, kuinka monta joukkuetta on turnauksessa. Ja kun oli juuri selitetty, niin kysyi sitten taas, että kuinka monta kaiken kaikkiaan. Hymyilytti. :) Mutta ei tainnut sentään suurempaa vahinkoa käydä, kun tuntui juttu muuttuvan hetki hetkeltä loogisemmaksi.
Turnaus oli ja meni ja turpiin tuli. Minä istuin vapaaehtoisena vaihtopenkillä suurimman osan aikaa, kun oli niitä muita innokkaita. Toki minulle tilaisuutta tarjottiin, mutta annoin parempien pelata. Sitä paitsi ennen viimeistä lohkopeliä onnistuin niksauttamaan vasemman polveni jotenkin niin että piti istua tunnin verran polvi kylmäpakattuna. Viimeiseen peliin uskaltauduin kuitenkin mukaan eikä polvi pettänyt uudestaan kuin vasta pukuhuoneessa.
Vitsit että minusta olisi mukava pelata lentopalloa. Mutta kun ei taidot oikein riitä eikä yksi reilu tunti viikossa oikein riitä taitojen kohennukseen, kun kuitenkin perustaidot on hanskassa. Uskoakseni. Pelaisin myös mielelläni pesäpalloa, mutta en uskalla. Vasen polvi on operoitu ja ennen sitä operaatio tipuin suorilta jaloilta pesäpalloharjoituksissa, kun polvessa jokin petti. Olisi pitänyt lopettaa siinä kohtaa, kun ensimmäisen kerran tipuin suorilta jaloilta lentopalloa pelattaessa...
Pesäpallon pariin en ole operaation jälkeen uskaltautunut. Lyödessä tulee sen verran kiertoliikettä vartaloon, että pelottaa polven kiertyminen ja mielikuva siitä kauheasta kivusta, joka tiputti lattialle aikoinaan, on niin vahvana mielessäni, että olen toistaikseksi saanut pidätellyksi enkä ole kentälle ängennyt. Harmi sinänsä, kun syntyperäisenä loimaalaisena pesäpallo on jotenkin verissä. Mutta ei sitäkään kannata verissä päin käydä harrastamaan.
Huomenna taas normisunnuntai - onneksi. Jos polvi ei enää aamulla ole arka, niin illalla menen tanssahtelemaan ja venyttelemään. Ja jos polvi on arka, niin luulenpa meneväni silti, mutta polvi vahvasti pakattuna. Kuten olen aiemminkin todennut - kuntoilu on kuin huumetta!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti