"Aamukahvit"

Piti huomenna nauttia aamukahvit  vanhan työkaverin seurassa. Piti ja piti. Tuntuu, että mikään ei juuri koskaan mene niin kuin suunnittelee. Nyttenkin meni huominen päiväohjelma totaalisesti uusiksi. Kalenteri tuntuu olevan täysin tarpeeton artefakti. Ehkä olisi parempi vain mennä virran mukana ilman mitään suurempia suunnitelmia. Ottaa se, mitä vastaan tulee eikä edes yrittää ennakoida.

Ehkä se onnistuisikin, jos voisi lopun ikäänsä elää vapaaherrattarena. Jos ei koskaan enää tarvitsisi sitoutua työaikoihin ja muihin määräaikoihin. Jos voisi elää ilman kalenteria, ilman kelloa. Elää kuin luonnonlapsi.

Mutta eihän siitä mitään tule. Aamukahveja tulen jatkossakin juomaan jonkun kanssa joskus jossain. Etukäteen sovitaan luonastreffejä ja afterwork-oluita. Kalenteri on tarpeellinen myös erilaisten lääkärissä käyntien ja kampaaja aikojen takia. Eihän sitä nyt voi lääkäriin mennä ilman ajanvarausta. Kampaajalle se jossain onnistuukin.

Kun miettii eilistä murhettani uuden työpaikan löytymisestä, ei liene viisasta heittäytyä täysin luonnonlapseksi. Joskus se toivottavasti koittaa sekin päivä, jolloin pääsen työpaikkahaastatteluun - etukäteen sovittuna ajankohtana. Julkiset kulkuvälineet kulkevat aikataulujen mukaisesti - tai ainakin yrittävät kulkea aikataulujen mukaan. Toisaalta, jos eläisi kuin luonnonlapsi, niin eihän sitä kiire olisikaan minnekään, jolloin on ihan sama, milloin se bussi tai juna lähtee - kunhan joskus lähtee.

Mitä enemmän tätä pohtii, niin tämä yhteiskuntahan koostuu nimenomaan kaikenmaailman aikatauluista ja määräajoista. Juuri mitään ei voi tehdä miten sattuu. Kirjastot, kaupat, koulut, postit, pankit, virastot jne. ovat auki tiettyyn etukäteen määrättynä aikana. Meidän on vain sovitettava omaan aikatauluumme milloin käymme asioilla. Siis tarvitsemme sekä kalenteria että kelloa. Kalenteria siksi, että esimerkiksi pankit ovat auki vain arkipäivinä. Ja kelloa siksi, että aukiolo alkaa tiettynä kellon lyönnillä ja päättyy toisella - etukäteen sovitusti.

Ahdistaa!