"Mitä mulle kuuluu?"

Toinen perättäinen aurinkoinen maaliskuun päivä takana. Kävin pitkähköllä sauvakävelylenkillä. Pitkähköllä sikäli, että jälleen kerran arvioin väärin, kuinka paljon aikaa tarvitsen tietyn lenkin kävelemiseen. Tavoittelin tunnin lenkkiä, joka jäi kuitenkin vajaaksi. Ensi kerralla sitten taas pidempi reittivalinta.

Siinä kävelessäni auringon lämmittäessä mukavasti aloin miettimään, mitä minulle ihan oikeasti kuuluu. Monesti vastaan tuohon kysymykseen tyyliin "gradua tässä yhä väännetään". Mutta kuuluuhan minulle toki paljon muutakin.

Kunnonkohennus kuuri on käynnissä ja vaikka lihaskunto on edelleen vaiheessa, on paljon kehitystä tapahtunut. Torstaina viimeisellä personal trainer käynnilläni tehdään taas kuntotesti, joten silloin saan jonkinlaista numerotietoa kehityksestä.

Henkisellä puolella olen panostanut sellaisten asioiden tekemiseen, joista nautin. Viime aikainen totaalisen väsymyksen tunne on toiminut motivaationa löytää puuhastelua, josta voi oikeasti nauttia. Kuten lukenut osan niistä lukemattomista lukemattomista kirjoista, joita kirjahyllyistämme löytyy. Tai tehnyt/viimeistellyt kirjontatöitä tai suunnitellut uusia käsitöitä.

Nuorin lapsistani elää jännittäviä vaiheita. Yhteishaku on menossa eikä mitään papereita tai nettisivuja ole vielä täytetty. Jännittää itseänikin, miten tästä selviämme. Puhe on ollut, että ensi viikolla paneudumme tähän asiaan. Tosin tytär on lähdössä isänsä luo viikonloppuilemaan torstaina, joten vain muutama päivä meille jää aikaa käytettäväksi.

Vanhempi tytär suunnittelee muuttoa omilleen. Vanhin lapsista jo asuukin omillaan Porissa. Hienoa, että lapset itsenäistyvät ja aloittavat kokonaan oman itsenäisen elämänsä. Minä vain odottelen, koska minusta tulee muori/mummo/mamma tai jokin sellainen.

Olen edelleen ilman työpaikkaa. Gradu ja työpaikka ei kuullosta hyvältä yhdistelmältä, mutta jostain pitäisi ruveta tienestiä tekemään. Joten työpaikka on asia, johon on lähitulevaisuudessa panostettava paljon.

Vanhempani ovat vanhenneet eikä asiat enää suju niin kuin ennen. Mutta koska he eivät apua huoli, on minun sitten vain oltava auttamatta. Vaikka aina välillä yritän jotain tehdä, kun ei luonto anna periksi olla mitään tekemättä.

Niin että mitä mulle kuuluu? Kaikenlaista kuuluu ja hyvin kulkee.
M.O.T.