"Lunta kiikarissa"

Aamun ensimmäinen ajatus: ei voi totta - lisää lunta. Mistä tätä lunta oikein tulee? No, onneksi sitä ei ollut kuin ohut kerros, mutta toisaalta se teki siitä samalla petollista. Siellä alla kun on sitä jäätä viime päivien auringonpaisteen ansiosta. Päivästä tuli kuitenkin taas aurinkoinen eli oikein ihana kevättalvinen päivä. Yön aikana satanut lumi taisi sulaa saman tien pois. Vietin aamupäivän tiukasti tietokoneen vieressä ja pääsin ulos vasta iltapäivällä lähtiessäni salille.

Ennen kuin lähdin Turkuun, minulla oli iltapäiväkahviseuraa. Porissa opiskeleva poikani kävi juomassa kahvia kanssani ja kertomassa kuulumisia. Hienoa, kun lapset itsenäistyvät ja käyvät kylässä. Oma veljeni asui vanhempieni luona pitkälti yli kolmekymppiseksi, ja kun vihdoin sitten päätti muuttaa omaan asuntoon, äitini soitti minulle kauhistuneena. Itse olen alusta asti sanonut lapsilleni, että mitä pikemmin pääsette omille siiville, sen parempi. Itse muutin kotoa hieman alle 19-vuotiaana ja tiesin jo silloin, etten koskaan enää palaa lapsuudenkotiini asumaan. Muutin ensin Turkuun opiskelemaan ja sille tielle jäin. Olisin varmasti muuttanut jo aiemminkin, mutta koska jatkoin peruskoulun jälkeen kotipaikkakuntani lukiossa, ei ollut syytä muuttaa. Vaikka haluja ehkä olisikin ollut...

En tänään ehtinyt lenkille testaamaan näitä Naantalin kevytväyliä. Ehkä huomenna sitten. Toivottavasti keli on yhtä aurinkoinen.