"Lapsuuden loppu"

Olen tänään käynyt tiukkasanaista keskustelua äitini kanssa vanhempieni tilanteesta. Olen nyt tullut siihen ikään, että lapsuus on lopullisesti ohi ja on aika siirtyä olotilaan "iäkkäistä vanhemmista huolehtiminen".

Toivottavasti en itse ole samanlainen jääräpää kuin omat vanhempani. Pitänee varmuuden vuoksi antaa omille lapsille kirjallinen todistus siitä, että kun harkintakykyni iän tuomien muutosten myötä alentuu elämänlaatuani heikentävästi, heillä on oikeus (muttei velvollisuus) tehdä tarvittavat korjaavat toimenpiteet.

Käykö blogi-kirjoitus valtuutuksesta? Häviääkö tämä kirjoitus bittitaivaaseen paljon ennen kuin tuo hetki koittaa? Tänään keskustelin tyttärieni kanssa vanhempieni, heidän isovanhempiensa, tilanteesta ja samalla keskusteltiin myös siitä, etten itse halua elämää laitteiden varassa eli en halua elää kasviksena, jos aivotoimintani on lakannut. Entä jos tähän tilanteeseen joudutaan eikä kirjallista hoitotestamenttia ole ja jälleen rakas puolisoni on asiasta eri mieltä? Kenen sana painaa vaa'assa, kenen sanaan uskotaan. Voiko blogikirjoitukseen vedota? Pitänee laatia hoitotestamentti asian hoitamiseksi kuntoon. Malleja löytyy netistä, esimerkiksi Stakesin sivuilta.

Vakavia asioita mielessä, mutta koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Kaikkeen ei tietenkään voi varautua, mutta ehkä tämän asian voisin hoitaa kuntoon. En nyt heti mutta jo huomenna. Tai ylihuomenna. Tai ensi viikolla.