Tänään oli viimeinen PT-tapaaminen ostamastani kuuden kerran paketista. Vuorossa oli kuntotesti ja sen tulosten vertailun ensimmäisellä kerralla tehtyyn testiin. Kehitystä oli tapahtunut kaikilla mittareilla mitattuna. Halleluja - ei mennyt se panostus taivaan tuuliin. Opin paljon kuntoilun saloista ja osaan nyt suunnitella kuntoiluni siten, että kunto nousee jatkossakin. Hieno homma.
Tosin juuri nyt on - jälleen - kaikki mahdolliset lihakset arkoina. Kävin PT:n jälkeen Shape-tunnilla, jossa oli uusi ohjelma sisältäen monia ennen kokemattomia liikkeitä. Mukavaa saada vaihtelua ja päästä rääkkäämään lihaksiaan (joita nyt siis jo on!) uusilla tavoilla, mutta ensimmäinen kerta on aina pahin. Jo seuraavalla kerralla kroppa reagoi paljon vähemmän, kun lihakset on jo kertaalleen käyneet saman rääkin.
Uudet ohjelmat on edessä myös sunnuntain Dance-tunnilla ja maanantain Afro-tunnilla. Olo on kuin pikkulapsella joulun alla. Mitähän mukavaa on tulossa? Varpaita jo kihelmöi uusien ohjelmien odotus. Olisipa jo sunnuntai! Ai mutta meinasin vallan unohtaa huomisen ShapePulse-tunnin, jossa pitäisi myös olla uusi ohjelma. Mutta koska olen käynyt kyseisellä tunnilla vain kerran aikaisemmin, ei huomiseen liity vastaavaa kihelmöivää odotuksen tunnetta. Jännittää tietysti, miten lihakset tämän päiväisestä palautuvat ja miten siitä tunnista selviän.
Kuntoiluun liittyen ajelin tänään ympäri Naantalia katsastellen kevytväylien tilaa. Parin viime päivän auringonpaiste on saanut melkoista sohjoa aikaiseksi eikä kaikkia kevytväyliä todellakaan ole ajettu siistiksi. Jos nyt ilma taas kylmenee, kuten on uhkailtu, kevytväylistä tulee aivan mahdottomia kulkea. Minkä ihmeen takia kevytväylät jätetään oman onnensa nojaan? Jokainenhan sen nyt näkee, että juuri näinä aurinkoisina päivinä ihmiset mielellään ulkoilevat. Juuri nyt pitäisi kevytväylät saada puhdistetuksi, jotta kaikilla olisi mukavaa ulkoilessaan. Ei ole kiva käydä kävelyllä, jos kaikki energia menee pystyssä pysyttelemiseen tai sohjossa rämpimiseen. Näinpä minäkin juoksulenkillä olevan miehen, joka henkensä uhalla juoksi autotiellä, kun viereinen kevytväylä oli sohjon peitossa. Terveisiä vain Naantalin kaupungille.
Kevättä kohti siis ollaan menossa. Se on mukavaa ja aina odottamisen arvoista. Eikö totta?
Blogi on siirtynyt
3 vuotta sitten

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti