"Muistot joita ei ole"

Olimme tänään mieheni pappapuolen hautajaisissa. Oli todella outoa olla muistelemassa henkilöä, josta ei ole ensimmäistäkään mielikuvaa. Vain joitain satunnaisia mieheni mainitsemia asioita ja yksi pari vuotta sitten Seura-lehdessä julkaistu juttu - siinä "muistoni" Leo-papasta.

Leo-pappa oli sotaveteraani. Hautakummulle laskettiin useita sinivalkoisia kukkalaitteita. Vaikuttava näky. Ja hyvin koskettava. Vaikka en ollut Leoa koskaan nähnyt, kyyneleet vierähtivät poskille pariin otteeseen  siunaustilaisuuden aikana. Miltä Leosta oli tuntunut sodan melskeissä? Miten sodasta jääneet arvet olivat Leon elämään vaikuttaneet?

Äitini isä oli myös sotaveteraani. Hän ei koskaan halunnut puhua sodan aikaisista tapahtumista. Uskon, että sodan arvet olivat syvällä hänessä. Isäni isä kaatui rintamalle isäni ollessa vain kahden vuoden ikäinen. Isälläni ei ole omasta isästään muuta muistoa kuin yksi valokuva, jossa hän on isänsä sylissä heidän kotitalonsa edessä. En edes muista, minkä ikäinen isäni siinä valokuvassa on.

Uskomatonta, miten kipeitä asioita voi nousta mieleen muistoista, joita ei ole.