Ahdistuksen aavistus

Jos eilen ummetti, tänään ahdistaa. On se hyvä, että on aina joku kriisi meneillään. Ei käy elämä yksitoikkoiseksi.

Osallistuin iltapäivällä työpalaveriin, jonka jälkeen se iski. Se ahdistus. Tuntui yhtä äkkiä, etten halua olla mukana tässä jutussa. Tuntuu, etten selviä niistä tunteista, joita tähän liittyy. Kiukkua, epätoivoa, häpeää,  ahdistusta. Ja kyse on vain työstä! Miksi sitä täytyy työasiaan heittäytyä tunteella? Siksi kun en muuten osaa! Ja siitä syystä sitä sitten aina aika ajoin iskee ahdistus tai vähintään aavistus ahdistuksesta.

No, parilla siiderillä pahin ahdistus tuli tänään hoidetuksi. Ja iltaa jatkoin virkkaamalla neidille eilisen huivin seuraksi pienen ranne"korun". Tässä kuvassa se on juuri virkattuna, mutta käyttöön se tulee "piloille pestynä".

Ja koska vielä on tätä kesäyötä jäljeää ja koska huomenna ei ole työpäivä, siirryn yhdistettyyn vieras-/askarteluhuoneeseen katsomaan, mitä kivaa sitä voisi ahdistuksen ajamiseksi ahertaa.