Tänään(kään) en malttanut irrottautua virkkuukoukusta kuin hetkeksi, mutta niin vain sain valmiiksi hartiahuivini. Olisin voinut viettää enemmän aikaa pihakeinussa hyvän kirjan parissa. Yritin, mutta siellä ei tarjentunut olla ilman vilttiä. Olisin voinut viettää aikaani myös pyykkejä silittäen, mutta se ei kuullostanut lainkaan juhannuspäivän askartelulta, joten jätin sen väliin ihan suosiolla ilman sen suurempia harkitsemisia.
Illansuussa pohdiskelin kuinka fiksu veto on puuhastella itselle mieluisia asioita. Pitkät työmatkat, työn ikävät puolet ja takaraivossa jyskyttävä gradun viimeistely eivät ole omiaan vähentämään stressiä, mutta olen mielestäni onnistunut stressin hallinnassa hyvin, koska tytärkin sanoi eilen, että tämä uusi työ ei tunnu stressaavan minua lainkaan niinkuin edelliset. Ja mikäpä siinä onkaan paremmin auttanut kuin mieluisten asioiden parissa puuhastelu: kirjojen lukeminen, käsityöt ja ystävien kanssa seurustelu. Junamatkat voi hyödyntää niin monin tavoin ja minä olen todellakin näin tehnyt.
Hyvää yötä!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti