Ummettaa

Eilinen mahan kipristely ei välttämättä johtunutkaan niistä porkkanoista pelkästään. Tänään, kun vaiva jatkui, totesin, että elämäni toisen kerran teen tuttavuutta ummetuksen kanssa. Säästän teidät likaisilta yksityiskohdilta, mutta kerrottakoon, että pelastautumissuunnitelma on laadittu. Apteekin kautta - luonnollisesti, kun usko luonnollisiin konsteihin ei ole riittävä.

Tänään väkersin loppuun tyttären tilaaman simpukkahuivin. On ilo tehdä jotain, mistä näkee heti, mitä saa aikaiseksi. Kun leipätyö on sellaista, että mitään konkreettista nähtävää ei synny, niin on mukava palkita itsensä näillä käsillä tekemisen aikaansaannoksilla.

Siitä saa pomon tänään kaipaamaa "motivation and satisfaction"ia. Leipätyössä vaikuttavat niin monet sellaiset tekijät ja asiat, joihin en voi itse vaikuttaa. Olosuhteet on annetut, työtehtävät on annetut ja lopputulokset ikävä kyllä "odotetut", joten variaatioihin jää hyvin vähän mahdollisuuksia. Ei pidä kuitenkaan ymmärtää väärin: pidän nykyisestä työstäni. Kaikesta murheesta ja stressistä huolimatta koen olevani oikealla alalla ja tekeväni asioita, joita osaan. Tänään puhuttiin siitä, että olisipa kiva, jos edes joskus asiat menisivät niin kuin niiden on tarkoitus mennä. Ehkä sekin päivä vielä nähdään.

Viime yö meni vatsaväänteissä - toivottavasti tänä yönä saan paremmin nukuttua, vaikka olo ei edelleenkään ole "normaali". Joten ei siis muuta kuin päätä tyynyyn ja unta kaaliin.