Lipsahti perjantai vallan kokonaan ohi. Vietin etäpäivää varsin tuskaisen oloisena. Jo aamusta tuntui siltä, että kaikki ei ole kunnossa. No ei ollutkaan. Aamupäivän aikana poskiontelot alkoivat viestiä, että turvoksissa ollaan. Ja siitähän seuraa särkyä ja ikävää oloa.
Minulla ei nyt tunnu olevan paras mahdollinen viikko. Siksipä jäinkin istumaan apaattisena television viereen ja annoin toosan pauhata, vaikka ei sieltä mitään kunnollista katsottavaakaan tullut. Kunhan istuin ja annoin poskionteloideni pullottaa rauhassa. Mokomatkin! Vuosikymmenet olen niiden(kin) kanssa kituutellut - joinain vuosina tulehduksesta toiseen, joskus on sentään mennyt paremmin. En usko, että nyttenkään varsinainen tulehdus pukkaa päälle. Olen ehkä haistellut/maistellut jotain, mikä turvottaa limakalvoja ja pullotus johtuu siitä.
Herrijee miten kremppa ihminen minä olenkaan. Milloin mikäkin osa kropasta prakaa ja kun saa yhden vaivan hoidettua, alkaa toinen. Tätäkö se vanheneminen on? Onks pakko (ikääntyä) jos ei tahdo?
Tekstit
Blogi on siirtynyt
3 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti