Tulee mieleeni eräs ystäväni, jolla on jos jonkinlaista kremppaa, mutta lääkäriin ei sovi mennä, kun se olisi heikkouden myöntämistä. Mitään lääkkeitä hän ei nyt ainakaan ala syömään, kun siitähän menisi maine. Melkeinpä itsekin sorruin tähän ajatukseen. Vaan onneksi järki voitti ja olotila on nyt suorastaan taivaallinen.
Siitä ilosta kävin tänään tanssahtelemassa salilla. Voi miten sattuikin olemaan yksi suosikkiohjelmistani - ensi sunnuntaina onkin sitten eri ohjelma. Tälle kesälle kun ei ole mitään ylemmän tahon määräämään ohjelmistoa, vaan vetäjät saavat itse valita ohjelmat. Olin tosi tyytyväinen.
Iltapäivällä kävimme mieheni isän syntymäpäivillä. Hänen kerrostalon pihalla jäimme katsomaan hämmentyneinä salaman iskemää kuusta. On siinä ollut kovat voimat pelissä. Onneksi kukaan ei ollut pihalla juuri silloin, kun isku on tullut. Kuusi on haljennut ja on ihme, että se ylipäätänsä on vielä pystyssä. Puu tullaan kuulema kaatamaan lähipäivinä.En ole itsekään ukkosen suurin ystävä. Oma mummoni minut lapsuudessani pelotteli aivan mahdottomaksi. Olen toki myöhemmin päässyt pahimpien pelkojeni yli, mutta en vieläkään ole mielelläni yksin kotona ukonilmalla. Ja öisiä ukkosia inhoan yli kaiken!
Aamulla väkersin intoa piukassa "kevätpiponi" parissa. Ei ollut matkaan lähtemistä ennen kuin pipo oli kasassa ja kukka napitettuna. Juuri nyt on aivan mieletön himo kokeilla ja tehdä käsillä kaikenlaista. Saa nähdä, kuinka kauan hartiani tätä intohimoa kestävät. Oireita on jo tullut ja nyt, kun salille ehtii h-a-r-v-o-i-n, on jumiutumisen vaara suuri. Aamun aikaansaannosta esittelen näpertely-blogissani.
Kohta nukkumaan, jotta jaksaa huomisen etäpäivän ahertaa. Etäpäivästä on se lisäilo, että silloin ehtii salille. Huomisellekin olen kaksi perättäistä tuntia varannut (flow & afro). Toivottavasti ei tule mitään yllätyksiä ja pääsen salille menemään.
ps. kovia kärsinyt puu kaadettiin 26.7. ja vain kanto jäi jäljelle
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti